Alvar Gullichsen (s. 1961, Helsinki) on pitkän linjan kuvataiteilija, muusikko ja tuottaja. Viimeisen kymmenen vuoden ajan hän on maalannut geometrisia tilallisia maalauksia. Gullichsenin taide muuttui abstraktiksi asteittain vuodesta 2002 lähtien, jolloin hän oli Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä, Länsi-Afrikassa.
Gullichsen jäljittää ylikulttuurisia, universaaleja muotoja. Hän näkee paljon yhtäläisyyksiä eri kulttuurien ja aikakausien välillä. Hänen otteensa modernismiin on visionäärinen, ja se sisältää ennakkoluulotonta kiinnostusta esoteriaa, transsendentaali-filosofiaa, mystiikkaa ja henkisiä traditioita kohtaan.
Gullichsenin teokset ovat jatkumoa modernistiselle abstraktille taiteelle, jonka vakioainesta ovat ideaalit muodot. Hän on kiinnostunut maailmassa toistuvista kuvioista. Tällaisia kuvia on kuvataiteessa lähestytty monesta suunnasta: esimerkiksi jungilaisilla arkkityypeillä on viitattu kuviin, joilla on yhteinen tiedostamaton merkitys. Abstraktissa taiteessa perusmuodot ja sommittelu muodostavat monesti eräänlaisen symbolisen kielen.
Sekä poptaiteessa että abstraktissa taiteessa haastetaan vahvasti yksilöllinen taiteilijakäsitys. Gullichsenin taidekäsitys on ekstaattinen: hän kanavoi tai miksaa muotoja ja samalla suodattaa omaa ja kollektiivista kulttuuritaustaa. ”Maalauksen lähtökohtana on visio jostain arkkityyppisestä muotokielestä, jossa tuntuu olevan jokin viesti tai opetus, jonkinlainen esteettinen ihanne”, Gullichsen valottaa. Hypertarkkuudella toteutetut visiot ovat katsojalle myös haastavia, niiden edessä joutuu antautumaan kuin jonkun väistämättömän totuuden edessä.
Kosmoksen ajatuksella pyritään kuvaamaan yleisen ja yksilöllisen samanaikaisuutta, ykseyttä. Universaalin ja erityisen suhde on monessakin mielessä ongelmallinen, jos ajatellaan, että kuviot ja muodot voi omistaa. Kenties Gullichsenin maalauksissa kuviot pikemminkin vaeltavat kuvissa ja kuvien halki.
Aboa Vetus Ars Nova -museon kahteen kerrokseen levittyvä näyttely on poikkeuksellisen laaja katsaus Gullichsenin tuotantoon, ja se käsittää yli 70 teosta. Näyttelyssä on esillä varhaisia sarjakuvamaisia maalauksia ja lujitemuoviveistoksia sekä 2000-luvun alun, Villa Karon taiteilijaresidenssissä tehtyjä luonnosmaisia guassimaalauksia. 2010-luvun suurikokoiset geometriset maalaukset sekä GNARS-veistokset* muodostavat laajamittaisen kokonaisuuden. Näyttelyssä humoristiset ja vakavammat työt rinnastuvat eklektisellä tavalla. Uusimman Dissolving Patterns -sarjan maalausten keskiössä on muutoksen välttämättömyys. Näissä maalauksissa taiteilija purkaa tähänastista tyyliään ja antaa kovareunaisten geometristen muotojen liueta maisemaan.
Gullichsenin taiteellinen läpimurto oli hänen ensimmäinen näyttelynsä Raba Hiff Show 89, joka esitteli kuvitteellisen Bonk Business Inc. -yhtiön koneita. Seuraavan vuosikymmenen hän pyöritti työryhmänsä** kanssa Bonkia ja maalasi humoristisia sarjakuvamaisia maalauksia. Bonk-kauden loppuvaiheen monumentaaliveistos Posankka (1999)*** on ylivoimaisesti hänen tunnetuin ja rakastetuin teoksensa. Vuosituhannen vaihteessa Gullichsen liittyi ROR-taiteilijakollektiiviin (Revolutions on Request), jonka puitteissa osallistui vuonna 2001 Utopia-näyttelyn toteutukseen Kiasmassa. ROR oli rock- ja popkulttuuria, kädentaitoja ja psykedeliaa ja vahvasti poikkiteloin vallitsevaa teknologia- ja taloususkoa vastaan.
*GNARS (Gullichsen-Nyqvist Art Systems) on Gullichsenin ja Klaus Nyqvistin yhteinen projekti, jonka puitteissa toteutettiin geometrisia veistoksia ja julkisia teoksia.
**Bonk-projektiin osallistuivat Richard Stanley, Henrik Helpiö, Magnus Weckström, Magnus Scharmanoff ja Olli Lehtinen.
***Posankan ja lasikuituveistokset toteutti Bjarne Ölander (Fibresin). Virolainen kuvanveistäjä Matti Varik muovasi originaalit savesta Gullichsenin piirustusten perusteella.
Lisätietoja
Näyttelyamanuenssi
Niina Tanskanen
niina.tanskanen@avan.fi
040 585 4499
