Andersson & Ars Nova go way back! Turkulaisella kuvataiteilija Jan-Erik Anderssonilla (s. 1954) ja Aboa Vetus Ars Nova -museolla on paljon yhteistä historiaa. Yhteys Anderssonin ja museon välille syntyi 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin museon taidekokoelmaa kartutettiin vauhdikkaasti. Tuolloin Andersson oli kolmikymppinen taiteilija, joka teki jo omaa baby-retrospektiivinäyttelyään (Porin taidemuseo ja Turun Taidemuseo, 1990) ollakseen tulevaisuudessa vapaa tekemään ”mitä ikinä huvittaa”.
1900-luvun loppupuolen taidesuuntaus ’postmodernismi’ avasi länsimaisen taiteen monimuotoisuudelle. Se kritikoi modernismin universaaleja ihanteita ja suuria vakiintuneita kertomuksia sekä purki taiteen ja populaarikulttuurin välistä hierarkiaa. Lähestymistapaan kuuluivat intertekstuaaliset viittaukset, taidehistoriallinen pastissi sekä leikillinen ja subjektiivinen lähestymistapa. Perinteisten taidemuotojen (kuvataide, veistos ja arkkitehtuuri) väliin ja liepeille ilmestyi uusia taidemuotoja, kuten performanssi, installaatio, mediataide, käsitetaide, multimedia ja assemblaasi. Vaikka nykytaide on jälkimodernia, vain osa siitä on postmodernia. Vaikuttaa siltä, että vaikka postmodernismi oli eräänlainen ”nykytaiteen alkuräjähdys”, sen olemus on ytimeltään käsitetaidetta taiteen historiasta.
Anderssonin työskentely on poikkeuksellisen laaja-alaista ja tuotteliasta. Se on yhdistelmä kiivasta teoretisointia ja monimediaalista käsittelytapaa digitaalisesta video- ja kuvataiteesta ympäristötaideteoksiin. 1980-luvulta lähtien hän on pitänyt säännöllisesti näyttelyitä, toteuttanut lukuisia julkisia taideteoksia, väitellyt kuvataiteen tohtoriksi (2008), suunnitellut ja rakentanut kaksi taloa (Life on a Leaf, 2009; Kuusi-o, 2023). Merkittävän osan hänen työskentelystään muodostaa kansainvälinen tieteen- ja taiteenvälinen yhteistyö sekä monenlaiset osallistavat ja performatiiviset teokset.
Leikkisyydestä huolimatta Anderssonin taideteosten omaleimainen ja ekspressiivinen tyyli ei ole pinnallista, se on kaukana siitä. Postmoderniksi leimattu taide on osoittautunut monimutkaisemmaksi, kuin se alun perin haluttiin ymmärtää. Esteettisten valintojen takana on syväluotaava analyyttinen ote, jolla pyritään ymmärtämään historiaa ja paikan ja ajan henkeä. Anderssonin teosten viittauskohteet ovat runsaita: aiheita löytyy filosofiasta, taideteoriasta, kirjallisuudesta ja arkkitehtuurista. Hän käy keskustelua taiteen tyylisuuntien kanssa ja debatoi erityisesti modernin taiteen neutraaleiksi koettuja ihanteita. Koko hänen uransa ajan, taiteen tekemisen ytimessä on ollut ympäristöön liittyvät ekologiset aiheet.
Näyttelyssä on esillä Anderssonin taideteoksia lähes neljänkymmenen vuoden ajalta sekä kokoelmaan liitettyjä muiden taiteilijoiden teoksia. Museon taidekokoelma käsittää noin 650 teosta ja sen painopiste on modernissa taiteessa ja nykytaiteessa. Kokoelman kartuttamistapa on ollut postmodernistisen ’eklektinen’ eli monimuotoinen. Näyttelyn teosvalinnat noudattelevat tätä samaa ideaa rinnastaen kokoelmateoksia humoristisesti, temaattisesti ja formalistisesti Anderssonin teosten kanssa.
Näyttelyn ovat kuratoineet Jan-Erik Andersson ja näyttelyamanuenssi Niina Tanskanen.
Lue lisää:
Life on a Leaf house project
www.anderssonart.com
AmosLAB
www.amoslab.fi
