Irene Suosalo: REMIX

ARS NOVA
8.6.-15.9.2024

Irene Suosalo on helsinkiläinen videotaiteilija ja kuvittaja. Hän on valmistunut valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 2019. Suosalo luovii vakiintuneiden taidemuotojen välimaastossa. Hän lähestyy animaatiota ja kuvitusta omaperäisellä tavalla, joka muistuttaa enemmän kokeellisen videotaiteen tai laajemmin abstraktin taiteen aisteja yhdisteleviä pyrkimyksiä.

Suurin osa hänen teoksistaan on lyhyitä animaatioluuppeja tai videoinstallaatioita, jotka on koostettu sadoista animoiduista elementeistä. Hän luo teoksia skannatuista paperileikkeistä ja digitaalisista vektoreista animoimalla ne kuvankäsittely- ja video-ohjelmistoilla. Animaatioiden teko on aikaa vievää, pieteetillä tehtyä käsityötä, joka yhdistelee analogisia ja digitaalisia materiaalikokeiluja. Kuvamateriaali teksturoidaan ja kompressoidaan videosyntetisaattoreilla ja ohjataan klubivisuaalien esittämiseen tarkoitetulla ohjelmistolla. Työskentelytapa muistuttaa läheisesti sitä, miten elektronista musiikkia tehdään.

Suosalon animaatiot ovat läheistä sukua improvisaatioon perustuvalle VJ-taiteelle. 1970-luvun puolivälin tienoilla syntynyt VJ-taide ponnistaa klubikulttuurista. VJ (video jockey) käyttää videoanimaatioita täydentämään musiikkikokemusta. VJ yhdistelee kuratoitua kuvamateriaalia ja live-performanssia. VJ-taide on yksi ilmiö abstraktin kokeellisen taiteen historiassa, ja se kytkee yhteen luovalla tavalla ei-esittävän ilmaisun, teknologian, liikkuvan kuvan ja moniaistisen kokemuksen.

Teknomusiikilla ja sen ympärille kehittyneellä klubikulttuurilla on Suosalon teoksille ilmeinen merkitys. Se on hänen taiteensa synty- ja esityspaikka. Tekno on Suosalon toinen luonto. VJ-performanssissa tuotetaan stimuloivaa liikkuvaa kuvaa vuorovaikutuksessa musiikin kanssa. Live-esityksen kauneus on esiintyjän vaivattomuudessa ilmentää itseään. Animaatioiden mielikuvituksellisuus syntyy osittain VJ:n tilannetajusta käsin, kyvystä miksata yhteen erilaisia inspiraation lähteitä.

Suosalon estetiikka ylevöittää virheen — se on lo-fin ja glitchin epätäydellistä kauneutta. Lo-fi (low fidelity) on tuotteliasta tee se itse -taidetta, jossa yksittäisen visionäärin luomisvoimaa ei kahlita suurella tuotannolla tai loputtomalla viimeistelyllä. Glitch taas viittaa tietokoneiden erilaisiin järjestelmävirheisiin, joihin liitetään eksistentiaalista kauneuden pohdintaa. Suosalon teoksissa teknologian sisäänrakennetuista heikkouksista tehdään hyve: kohina, moiré, pikselöityminen ja linssien vääristymät ovat teosten keskeinen tyylikeino ja tavallaan myös aihe.

Kansainvälisesti Suosalo tunnetaan modernia retroestetiikkaa ilmentävästä animoidusta kuvajournalismista. Kuvitusmuotona siinä on olennaista kuvakerronnalla kiteyttää jokin idea oivaltavalta tavalla — se on eräänlaista kuvituksen käsitetaidetta. Hänen kuvitustöidensä tyylillisiä elementtejä ovat vanhat lasten animaatioelokuvat, konsoli- ja lautapelit, lelut, huvipuistot ja vanhentunut teknologia, kaikki tuo iloinen ja omituinen, joka muodostaa muistojemme kollektiivisen sedimentin.

Tiettävästi Suosalolla on noin 8 000 animaation digitaalinen pöytälaatikkoarkisto ja tuhansien itsetehtyjen kuvioiden clipart-kirjasto. Imaginäärisiä mahdollisuuksia uusia teoksia varten on loputtomasti. Suosalon REMIX Aboa Vetus Ars Novassa on hänen ensimmäinen museossa järjestettävä soolonäyttelynsä. Näyttely on leikillinen animaatioteosten kooste, joka luo yhteyksiä animaation historiaan, kokeelliseen videotaiteeseen ja VJ-kulttuuriin.

Suosalon ensimmäinen suuri videoinstallaatio on revontulista inspiroitunut Collisions, jonka hän teki nykytanssifestivaaleille AuditoriumArteen Roomaan vuonna 2019. Abstrakti 20-minuuttinen teos koostui animoidusta videoprojisoinnista ja ääniraidasta. Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin kuuluva videoteos Nonsense Reality (2020) on leikkisä kooste abstrakteja muotoja, varhaista konsolipeliestetiikkaa ja psykedeelisiä visuaaleja.

Vuonna 2018 Suosalo esiintyi ensimmäisen kerran VJ-taiteilijana Kaiku-klubilla. Tämän myötä Suosalon kokeelliset animaatiot löysivät tiensä teknokulttuurin keskiössä oleville helsinkiläisille klubeille, kuten Kaikuun, Ääniwalliin, Postbariin sekä Pariisin REX Clubille. Hän on tehnyt myös musiikkivideoita ja keikkavisuaaleja useille artisteille ja esiintynyt festivaaleilla, muun muassa Retriitissä (Raasepori), Flow Festivalilla (Helsinki), Ruisrockissa (Turku) ja Turku Modernissa.

Vuonna 2023 Suosalo loi visuaalit Oracle-konserttiteokseen vuorovaikutuksessa säveltäjä Lauri Supposen ja lyömäsoittaja Kalle Hakosalon kanssa. Oraclen ensiesitys oli Kööpenhaminassa Royal Danish Academy of Music Concert Hallissa. Viimeisin Suosalon visuaalityö on säveltäjä Cecilia Damströmin Permafrost-harmonikkakonserttoon, joka sai ensiesityksensä Kokkolan Talviharmonikka-festivaaleilla vuonna 2024.

Vuonna 2022 Kuvittajat ry valitsi Suosalon Vuoden kuvittajaksi. Taiteenlajin näkökulmasta ansiokasta hänen töissään ovat kokeellinen lähestymistapa ja menestys journalistisen animaation alalla. Suosalo on lyhyessä ajassa luonut merkittävän kansainvälisen uran kuvittajana. Hänen asiakkaitaan ovat muun muassa The New York Times, Bottega Veneta, Burberry, The New Yorker, Wired, Bloomberg Businessweek, Suomen Kuvalehti, Helsinki Design Week ja Postbar.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut taiteilijan työskentelyä. Näyttely on saanut tukea Museovirastolta.

Lisätiedot

Näyttelyamanuenssi
Niina Tanskanen
niina.tanskanen@avan.fi

040 585 4499